Hyihyihyi kuvotan itseäni. Painoa on ihan takuulla jo jotain 57 tai ylikin ja mine löllynlotisenläskiinnyn entisestään joka saamarin sekunti. Kuvotan, ällötän, oksetan itseäni enkä kuitenkaan tee asialle mitään.. 45 kg olisi unelma. Olin jo aika lähellä kunnes - yllätyyys- aloin syömään. Ajattelin ettei sillä ole väliä. Ei sillä olekaan, voin yhtä hyvin kuolla läskinä. Mahani oikeasti näyttää siltä kuin olisin raskaana ja hyi helvetti. En ole ikinä pitänyt mahaani pahimpana ongelmakohtana ruhossani, mutta nyt.. Spontaani yökkäysrefleksi sitä katsoessa. En kestä tuntea, ettei mitkään vaatteet enää mene ylle, että peilikuva leviää ja leviää enkä tunne itseäni  yhtään kotoisaksi tässä painossa.. Pakko olisi ainakin päästä siihen 50 kg että voisin sietää itseäni edes jotenkin. Nyt en vain kestä, haluaisin leikata läskit irti raastaa juustohöylällä viilalla millä tahansa!

En vain kestä itseäni, ainakaan tällaisena.

Hymy on hyvin monimerkityksinen kasvojen ilme. Mielihyvän lisäksi se ilmaisee lukuisia muitakin tunnetiloja. Ylähuulen kohottajalihas nostaa ylähuulta samalla kun iso ja pieni poskipäälihas sekä hymylihas vetävät suupieliä ja huulten reunoja sivulle ja ylöspäin. Hymyilemme kun olemme esimerkiksi tyytyväisiä, mutta voimme käyttää sitä myös ivallisena hymynä, sekä myös joskus hymyilemme vaivaantuneena.

Hymy on usein iloisuuden merkki. Kun joku tekee hyvän teon, niin sen vastaanottaja hymyilee, kun joku kertoo vitsin, kuuntelijat hymyilevät. Jos henkilö on ihmiselle tärkeä, ihminen saattaa punastua samalla, kun hymyilee.

-Wikipedia-

Sinänsä kovin yksinkertainen asia. Suurin osa ihmisistä hymyilee ollessaan iloisia/tyytyväisiä/[lisää tähän joku positiivinen tunne]. Mutta siitä sitten harvemmin puhutaankaan että hymyllä myös kätkee asioita pirun hyvin. Samaan aikaan et ole kohtelias, jollet hymyile kätellessä tai tavatessasi tutun ihmisen. Hymy on velvoite, ja varmaan 50% hymyistä on turhia.
Milloin mine hymyilen? Peittääkseni jotain, tai silloin kun kuuluu. Silloin kun olen oppinut hymyilemään vain silloin, kun oikeasti hymyilyttää, voin sanoa olevani vahva ihminen. Miua ei nytkään kiinnosta mitä ihmiset miusta ajattelevat, mutta tekohymyllä kun pääsee aina paljon helpommalla, ja jättää ihmiselle positiivisen vaikutelman - vaikka sisältä olisikin ihan rikki.

opetettiin heidät kipua tuntemaan
ja hymyllä kestämään. - Q

Eilinen kirjoitus oli tosi lupaava, jee. Mutta eilen olin myös tukehtua ahdistukseeni, ja vedin sitten lupaavat serot nukkuakseni tämän päivän yli. Kroppani kuitenkin alkaa tottua kyseiseen lääkkeeseen, enkä nukkunut kuin noin 18 tuntia. Ennen samalla määrällä on nukuttu kaksi vuorokautta.

Nyt sitten kadun etten saanut raahatuksi persettäni paproon, mutta tiesinhän sen toki jo ennakolta. Nyt naarmuttaminen voisi olla hyvä idea, ja sitten pari vähän tujumpaa nappia naamaan. En vain kestä tätä maailmaa enää. Jos vaikka vetäisin kaikki lääkkeeni kerralla? Miltä kuulostaisi?
Eihän siitä seuraisi kuin amblarikyyti ja vatsahuuhtelu korkeintaan, mutta saattaisi helpottaa oloa. Mutta se olisi kyllä sitten suora keino hankkiutua osastolle - minne en missään tapauksessa halua. Tai ehkä haluankin.. Mutta haluaisin vain paikkaan, jossa voisin nukkua elämäni läpi.
Ehkä sitten mainitsen toivovani osastolle pääsyä. Mutta silloin en pääsisi koulutukseen - ja sinne minun on päästävä. Jos.. En tiedä enää. Jos ottaisin vain pari ylimääräistä nappia, se olisi helppo ratkaisu.

Nyt täytyy kyllä tunnustaa etten muista yhtään mitä olen viimeksi kirjoittanut. Mutta haitanneeko tuo.

Edellisen vuorokauden nukuin ylitse. Suoraan suomennettuna menin nukkumaan keskiviikko illalla ja heräsin perjantai-aamulla. Näin se toimii, tai sitten ei.
Nyt ei tule mitään. Kirjoitan jonkun hyperhienon postauksen sitten ehkä huomenna.

Siis eikö kukaan voisi tulla siivoamaan tänne? Mine en vain saa aikaiseksi! On niin helvetin vaikeeta aloittaa ja gaah, en jaksa. Mutten jaksa myöskään tätä läävää, jotain tälle on tehtävä, että täällä kehtaa edes asua. Tänään olen muutenkin ollut tosi saamaton, vaikkakin olen tutustunut uuteen ihmiseen paremmin, josta pidän hyvin paljon.
Tänään siis en erikoisesti ole tehnyt mitään, paitsi illalla olin sosiaalinen. Ihan mielettömän ihanaa, että on olemassa paikkoja, joissa oikeasti tuntee olevansa pidetty oman itsensä tähden.

Mutta nyt, ajattelin mennä nukkumaan. Ja ottaa tänään piilarit pois päästä, vaikka ne alkavat olla melkein kuin omat silmät jo.