Hymy on hyvin monimerkityksinen kasvojen ilme. Mielihyvän lisäksi se ilmaisee lukuisia muitakin tunnetiloja. Ylähuulen kohottajalihas nostaa ylähuulta samalla kun iso ja pieni poskipäälihas sekä hymylihas vetävät suupieliä ja huulten reunoja sivulle ja ylöspäin. Hymyilemme kun olemme esimerkiksi tyytyväisiä, mutta voimme käyttää sitä myös ivallisena hymynä, sekä myös joskus hymyilemme vaivaantuneena.

Hymy on usein iloisuuden merkki. Kun joku tekee hyvän teon, niin sen vastaanottaja hymyilee, kun joku kertoo vitsin, kuuntelijat hymyilevät. Jos henkilö on ihmiselle tärkeä, ihminen saattaa punastua samalla, kun hymyilee.

-Wikipedia-

Sinänsä kovin yksinkertainen asia. Suurin osa ihmisistä hymyilee ollessaan iloisia/tyytyväisiä/[lisää tähän joku positiivinen tunne]. Mutta siitä sitten harvemmin puhutaankaan että hymyllä myös kätkee asioita pirun hyvin. Samaan aikaan et ole kohtelias, jollet hymyile kätellessä tai tavatessasi tutun ihmisen. Hymy on velvoite, ja varmaan 50% hymyistä on turhia.
Milloin mine hymyilen? Peittääkseni jotain, tai silloin kun kuuluu. Silloin kun olen oppinut hymyilemään vain silloin, kun oikeasti hymyilyttää, voin sanoa olevani vahva ihminen. Miua ei nytkään kiinnosta mitä ihmiset miusta ajattelevat, mutta tekohymyllä kun pääsee aina paljon helpommalla, ja jättää ihmiselle positiivisen vaikutelman - vaikka sisältä olisikin ihan rikki.

opetettiin heidät kipua tuntemaan
ja hymyllä kestämään. - Q